No voihan keletappi, rynkäisin hirmu pitkän postauksen mutta meni bittiavaruuteen lonkerohirmujen syötiksi koko vaiva. Runoilenpa tähän yöni kunniaksi jotain, ei nimittäin uni tule tähän silmään. Eikä tuohon.

Ikävä saareen. Kävin viiden minuutin haravointi- ja risusavotalla kakkosmökillä (perintöriitakaudelta), ja olin ihan tyytyväinen. Jo riittikin. Uunit savutti.

Kalastuksenhoitomaksu on nyt hoidettu. Kalastuskunta tai jakokunta tai mikä hiisi vieköön onkaan sai pennoset, jotka niille ilmeisesti kuuluvat. Viehekalastusmaksu? Vieheily on kyllä pöhköintä hommaa, mutta pöhköily on tunnetusti hyvä harrastus.

Voi kun on ikävä. Väyväyväyyy valitusvirsi kaikuu. Tai siis ei fyysisesti mutta henkisesti kaikuu kun naapurit yrittävät nukkua. Pitäisi jo päästä multaa tonkimaan ja istutuspaikkoja valkkaamaan. Ja gladioluksen sipulit olisi kuulemma pitänyt olla jo aikaa sitten maassa. No, sittenpähän kukkivat vaikka marraskuussa. Tai sitten voisi vaan istua ja ihmetellä, käydä katsomassa korvasieniä, juoda kahvia ja syödä keksiä. Vaikka ravitsemustiedenatsi saisi sydänhalvauksen tiedosta että joku syö keksiä. Hirveetä, siinähän on kovaa rasvaa ja transrasvaa ja vaikkamitä! Oivariini pitäisi kieltää lailla! Ja kerma! Mutta jos Saareen yrittää rantautua ravitsemustiedenatsi, pidän sen varalle pitkän salon että veneen saa työnnettyä takaisin järvelle.

Jos korvasienet ovat nätit korvansa tunkeneet maan pinnalle, voisi niitä lähteä narraamaan. Vaikka niissä onkin maksamyrkkyä. Jos maksa niihin poksahtaa niin olipahan edes niiden sienten alasmennessä lystiä.