Opiskelijanhan pitäisi örveltää haalarissa vapunseutu kännissä kuin käki. Vai? Joskus joskus vaan ei tänä vuonna. Eikä muuten ollut ikävä.

Yksi sana: harava. Pihapiiri on valtaisa ja joustava, eli pitäisi päättää mikä on paraatipihaa, mikä niittypihaa ja mikä metsäpihaa. Metsäpihaa ei tartte haravoida :). Syksyn lehdet jäivät maahan. Ei edes satanut, joten raps raps raps raaps. Kärräys. Raps raps raps raaps. Kärräys. Raps raps raps raaps. Kärräys. Kirosana, kyllästyminen, kahvit ja homma jatkuu. Klips klips (puutarhasaksiääni), kasa kasa, raps raps raps raaps. Nnnngh, juurakonvetäminen maasta, kasa, raps raps raps raaps. Raato saa liikuntaa ja sielu lepoa, puutarha herättelevää silittelyä ja mieli arvoituksia. Isoäiti (eli isoiso-) oli tehnyt pieneen pihaan kahdeksan (8) kukkapenkkiä. Tiesin ennestään kahdesta, joten kivoja ylläreitä paljastui sammaleen alta usein. Kivistä kasannut isompia tai pienempiä ympyröitä. Hullu nainen, mutta niinpähän tuo oli vuosikaudet jäiden lähdöstä jäiden tuloon mökillä, koiruuden ja pyssyn kanssa. Ja joka kiven vieressä (joita siellä on PALJON, vanhoja ja sammaleisia ja kaikilla on luonne), kasvoi muinoin eri kukkalaji.  Että en samanlaiseen kukkaloistoon edes pyri vaan kesänsä töitä tekevän ihmisen pitää-itse-huolen-itsestään -ratkaisuun. Pitääpä käydä lainaamassa iso kasa puutarhakirjoja.

Joo, ja aika optimistisen arvion esitin nousseista kasveista. Pienet siniset kellokukat vasta kukkivat, puissa ei edes lehden alkua. Ja myöskin olin siivousoptimisti, pölytin lattiat ja petivaatteet ja siinä. Mutta eihän voi tehdä sisätöitä kun kerran kohta voi sataa...Ja tentistä luultavasti iso hylsy. Joo, luen(pa) mökillä...varmasti.