...ammun joutsenen joelta, virralta vikevän linnun.
Kävin Peikkometsässä sienessä, mustikassa, kuvassa ja olemassa ihan
sekaisin. Toinen pätkä elämässäni kun minulla on maaninen vaihe - tämä
luojan kiitos kesti vain sen pari tuntia minkä olin metsässä. (Olikohan
ne nyt sitten ihan varmasti haperoita ne kaikki sienet mitä maistoin?
Minusta oli.) Tietysti 12 tuntiin (johon mahtui myös jokunen tunti
kyläilyä) ahdettu järkäle pistää kuupan sekaisin
vähemmästäkin. Kirjabulimikko kun olen niin sain mitä tilasin,
sitten oksetti. No, sykiatrit varmaan lätkäisisi bipolaarilapun
roikkumaan korvamerkintänä ja olisi tyytyväisiä. Se tauti ei puhumalla
parane! No ei perkele varmaan paranekaan, mutta voiskos siitä olla apua
kelle? Mmm. Salmiakkia.
Päätin sitten odottaa luonnollista poistumaa. Enhän minä luoja
paratkoon ole itsetuhoista käytöstä harrastanut aneemisuudessani
lukuunottamatta hiljaista alamäkeä kohti metabolista oireyhtymää ja
dialyysiä, mutta ajatus vastaan tulevasta bussista on kovasti
houkuttanut jollakin syvällä mutaisella tietoisuuden tasolla. Ja te
kaikki bussikuskit siellä, veljenikin on joskus heikkona hetkenään
sellainen ja tiedän miten superilkeää se olisi. Mutta piruakos sitä
omalle alitajunnalleen mahtaa? (Paitsi olla tekemättä niinkuin se
pirulainen käskee.) Tajusin miksi Vuorilammen nimi on Vuorilampi, se
nyppylänketku siellä on KORKEA. Olisin myös voinut olla uhkarohkea ja
tulla jyrkältä kohdalta alas, mutta elämänhalu voitti toistaiseksi.
Että nyt voin taas siirtyä olemaan ah niin draaginen salonkisuisidalli
Salli, joka parhaiten viihtyy tietokoneensa ääressä. Kun tuo perkuleen
maailma on niin valtavan suuri ja täynnä valtavan pelottavia ja
ahdistavia mahdollisuuksia. Loputtomasti. Ja kun pohjalla kytee varmuus
siitä että jos putoan, kukaan ei ota kiinni; enemmänkin nauraa
pilkallisesti ja osoittelee sormella.
Naistenlehti selitti tyytyväisenä: "mieheni oli lääkäri ja kuoli
syöpään. Ei hän pelännyt kun hän oli lääkäri ja tiesi mitä tapahtuu."
On se perkele, jos ihmiseltä ryöstetään oikeus pelätä kuolemaa, mitä
silloin jää?
sunnuntai, 22. heinäkuu 2007
Kommentit