...ammun joutsenen joelta, virralta vikevän linnun.

Kävin Peikkometsässä sienessä, mustikassa, kuvassa ja olemassa ihan sekaisin. Toinen pätkä elämässäni kun minulla on maaninen vaihe - tämä luojan kiitos kesti vain sen pari tuntia minkä olin metsässä. (Olikohan ne nyt sitten ihan varmasti haperoita ne kaikki sienet mitä maistoin? Minusta oli.) Tietysti 12 tuntiin (johon mahtui myös jokunen tunti kyläilyä) ahdettu järkäle  pistää kuupan sekaisin vähemmästäkin.  Kirjabulimikko kun olen niin sain mitä tilasin, sitten oksetti. No, sykiatrit varmaan lätkäisisi bipolaarilapun roikkumaan korvamerkintänä ja olisi tyytyväisiä. Se tauti ei puhumalla parane! No ei perkele varmaan paranekaan, mutta voiskos siitä olla apua kelle?  Mmm. Salmiakkia.

Päätin sitten odottaa luonnollista poistumaa. Enhän minä luoja paratkoon ole itsetuhoista käytöstä harrastanut aneemisuudessani lukuunottamatta hiljaista alamäkeä kohti metabolista oireyhtymää ja dialyysiä, mutta ajatus vastaan tulevasta bussista on kovasti houkuttanut jollakin syvällä mutaisella tietoisuuden tasolla. Ja te kaikki bussikuskit siellä, veljenikin on joskus heikkona hetkenään sellainen ja tiedän miten superilkeää se olisi. Mutta piruakos sitä omalle alitajunnalleen mahtaa? (Paitsi olla tekemättä niinkuin se pirulainen käskee.) Tajusin miksi Vuorilammen nimi on Vuorilampi, se nyppylänketku siellä on KORKEA. Olisin myös voinut olla uhkarohkea ja tulla jyrkältä kohdalta alas, mutta elämänhalu voitti toistaiseksi. Että nyt voin taas siirtyä olemaan ah niin draaginen salonkisuisidalli Salli, joka parhaiten viihtyy tietokoneensa ääressä. Kun tuo perkuleen maailma on niin valtavan suuri ja täynnä valtavan pelottavia ja ahdistavia mahdollisuuksia. Loputtomasti. Ja kun pohjalla kytee varmuus siitä että jos putoan, kukaan ei ota kiinni; enemmänkin nauraa pilkallisesti ja osoittelee sormella.

Naistenlehti selitti tyytyväisenä: "mieheni oli lääkäri ja kuoli syöpään. Ei hän pelännyt kun hän oli lääkäri ja tiesi mitä tapahtuu." On se perkele, jos ihmiseltä ryöstetään oikeus pelätä kuolemaa, mitä silloin jää?