Jos jossain maassa haluaisin asua niin se olisi ylläoleva.

Vielä kesällä sanoin että en haaveile mistään. Tällä hetkellä haaveita alkaa putkahdella:
1) Vanha kansakoulu tai maalaistalo, jossa olisi iso puutarha ja järkevä alapohja ettei tule hometta.
2) Lähihaaveena olisi niin paljon rahaa ettei tartte ötväillä sitä onko rahaa käydä kahvila Kanelissa vai ei, ja voisi ostaa naispurnukoita ja koiranleluja. Materia ei ole ikinä turhaa, aine on myös henkeä!
3) Kaukohaaveena olisi olla oikein kunnon Vanhan Ajan sivistynyt ihminen. Siis sellainen joka on kiinnostunut paljon ja kaikesta, on kiltti ja ystävällinen ihminen kaikille ja harrastaa puutarhanhoitoa. Kalliita tavaroita voi ostaa, mutta ei pröystäilynhalusta vaan toiveena saada jotain kaunista ja kestävää. Esimerkiksi takki voi hyvin pidettynä kestää 30 vuotta. Kirjallisuuttakin voisi lukea, ja musiikkia, kasvitiedettä ja vaikka vähän kuvataiteitakin harrastaa. Tukea pieniä yrityksiä ja yhdistyksiä. Isän puoleisen sukuni naiset ovat olleet juuri sellaisia; maalataan kukkataulu, pelataan korttia ja juodaan ehkä vähän roséviiniä. (Niitä pulloja on mökin vintillä vaikka kuinka paljon). Tuo olisi myös sikäli ekologinen elämäntapa että kulutus ei ole kerskakulutusta. Ja valkokirjontaa voisi harrastaa myös, ja käsitöitä.

Se ihana on myös, että tuberkkeli on voitettu, samoin kuin räikeimmät tasa-arvotyperyydet sekä sukupuolten että kansankerrosten kesken. Toisaalta nykymaailman "vain kiireinen ihminen on olemassaolonsa ansainnut ihminen" -typeryyden voi jättää unholaan.

Ihana kun saa koota elämäänsä nättejä ja sopivia paloja ja palikoita. Yhden sieltä, toisen täältä, kolmannen keksiä itse.