Käyn pikipäin kotona sen kun on pakko, muuten rynnistän aina Saareen. Kissantassut ovat olleet siellä yhtäjaksoisesti kohta kuukauden, koera kulkee mukana. Sen takia päivitysvälikin on venähtänyt.

Elämässä vähän ukkokulta huolettaa välillä, mutta se on aika hyvä huolen kumoaja. Töissä menee mahtavasti kun olen saanut neuvoteltua itselleni todella hyvät työolot.

Puutarhassa narkissokset ja arokellukat aloittelevat, piispanhiippa täydessä terässä, kaihonkukat lopettelevat, skillat ovat jo pumpulallaan. Päivänkakkaran nuppuja näkyy jo. Paraati on täysin valmis ja siitä tuli mielettömän kaunis, parasta mitä olen saanut aikaiseksi. Japanissa orvokkeja ja kuunlilja. Lavassa pottuja, orvokkeja, retiisiä ja ruohosipulia. Kurkku laatikossa itää. Auringonkukat kuolivat veden puutteeseen, eikä ihme. Perunat ja sipulit ja hernet ja pavut ja porkkanat tehty ja siihen meni ehkä sekunti kun ukkelin kanssa ahkeroitiin.

Tiistaina piti yrittää olla kotona. Olin koneella ehkä 20 min, kello oli 20 vaille 20. Soitin ukkokullalle: en mä pysty olemaan täällä. Mä tuun sinne. Oli sadepäivän jälkeinen ilta, aurinko laskemassa, pilvet väistymässä ja usvaa siellä täällä. Ihan kuin olisi Maija Poppasen tavoin ihanan tuoksuisessa akvarellissa; ilma tuoksui aivan saunavastalle. Oli taivaallista rantautua perheen luokse jossa koira ja ukkeli vetivät riemuhepulia kerallani.