Hyvänen aika: kesä loppui ennen kuin alkoikaan. Alakerran naapureiden käydessä oli ihanan kuuma, helteinen päivä - kesäkuussa! Sitten ei enää näkynytkään, tai jos näkyi, olimme Kuopiossa.

Kesävirka Saaren lähistöllä päättyi, plussapuolella se että työmatka lyheni dramaattisesti, miinuspuolella se että muutimme pois Saaresta solukaksioomme. "Perheasunto", joo joo. Kissasto on lihaksikas ja kiiltävä, Lupsu on lihaksikas ja villava ja me ihmiset...no joo, ollaanhan mekin ihan lihaksikkaita. Totta puhuen ulkoilmakesä on tehnyt ihan hyvää ja monttu putoaa kaupungissa. Mitä täällä voi tehdä? Pitäiskö mennä kerrostalon pihaa kuopimaan.

Hävitin kameran!?! Kirottua. Miten se voi olla mahdollista? En saanut kuvia kauniista unikoistani, ukonhatusta, daalioista, vesuroidusta rantapolusta, pörhistelevistä orvokeista. Unikot: monihaaraisia, korkeita ja vaaleanpunaisia ja/tai punaisia. Minä nään ne kun suljen silmäni, teille en voi näkymää jakaa.

Löysin myös 2B:n lyijykynän ja olen piirrennyt paljon surrealistisia hahmoja. Minä joka olen aina ollut sitä mieltä etten osaa piirtää. No, en osaakaan siten että voisin suunnitella mitä piirrän, mutta kuvat ottavat oman suunnan ja niistä tulee mielenkiintoisia.

Kavereita on käynyt harmillisen vähän. No, oma vika, ensi kesänä sitten.