Häviän muutamaksi päiväksi kartalta mä lähden saareen! Jeeeeeee! Kukaan ei huuda enää jee. Se meni pois kasibittisen nintendon mukana.

Pienenä pelkäsin hulluna vinninrappua, olin kai varma että vintillä kummittelee. En ole vieläkään vakuuttunut ettei kummittelisi, vähän yöllä aina pelottaa. Mutta nyt siellä on niin tyytyväinen ilmapiiri että luulen että (isoäiti)kummitus on tyytyväinen, tai joku muu paikan henki, paikalla joskus asustellut torppari tai joku muu. Niin tyytyväinen sydän on kun sinne menee.

Vielä kun jonkun kuvan keksis. Talvikuva.