Viikonloppu meni oikein muikeasti eikä hermotkaan palaneet, mikä on aika ihmeellistä. Ulkona tai teranssilla kellottelua, kasvimaan 3min pikakitku ja hernekepit, lisää roskaleppää palasina (kiitos vaan vieraana olleelle Kunnon Miehelle), itseohjautuvia vieraita (tiskitkin tulivat tiskatuksi toisin kun yleensä). Tuli vaan syötyä ihan hirveästi ja tänään jalat varoittelivat että kuules, on tullut aika kyytiä lisää painoa. Joko salille jalkoja treenaamaan tai luonnonvaroja sulattelemaan, tai mielellään molempia. Minkäs sille voin että jos korvenraivaaja (pah) ei raivaa korpea, se lihoo kun geenit ja muu neuroendokriininen hapatus on viritetty ottamaan ja tallettamaan kaikki kalorit jotka ovat saatavilla. Ja nykyäänhän niitä löytyy, varsinkin kun palkkapäivänä sain huikeat...400 euroa palkkaa. Syletti. Verokortti unohtui tai oikeammin myöhästyi.

Koirula-Poirula otti parhaan kaverinsa kanssa järkyttävät paini- juoksemis- ja takaa-ajoleikit, ja myyränkin ne pyydystivät. Vaarikoira kävi myös, ja ihmetteli vähän Poirulan touhuja, muttei sitten ollut moksiskaan loppujen lopuksi, mikä on kuulemma aika harvinaista.

Ihanaa oli käydä Saaressa, ja nytpä en pääse käymään moneen viikkoon. Aika kummallista kun en enää muistakaan millaista on olla kaupungissa viikonloppua. Pidän teidät kyllä postattuina kuulopuheiden ja niiden varmaan tuhannen valokuvan kanssa, ostan nimittäin 20 egellä siitä neljästä sadasta digikammeran kortinlukijan ihkauuden ja toimivan.