Eurovisiota odotellessa. Outoa. En mä koskaan ole siitä hutusta suuremmin tykännyt, mutta nyt Loordi mut vakuutti :) Ja Lauran Addicted to you on hyvä muisto.
Sitä paitsi Georgian Björk-pläjäys oli huipuista huipuin. Ja tykkäsin siitä hullusta slaavilaisesta sopraanosta myös. Plussapuolella: ei yhtään flyygelistä putkahtavaa balleriinaa.

Mikä ihme mua Saaressa niin viehättää?

1) Minulla on paikasta pelkkiä  hyviä muistoja. Monta lapsuuden seitsämää ihmettä on siellä tullut ihmeteltyä ihan pienenä, hiekkalaatikolla leikkimistä, käpyjä, leluja, kirkasta vettä, saunan tuoksua, veneen narun kolahdus veneen pohjaan tekee vieläkin sellaisen tietyn äänen josta karkaa aina jonnekkin kauas. Maailma tuli vastaan vasta myöhemmin, Suuren Perintöriidan aikana.

2) Vaikka henkilökohtaista historiaa minulla on vielä aika vähän, sukuni historiaa paikka on imenyt vuosikymmenten aikana. Isoäitini rakkaus. Isoisä astelee vieläkin jossain liiterin ja saunan tienoilla. Mummoni ja veljensä juopa. Ja seuraavan sukupolven muistot ja epäsopu. Ja kaikki tuo historia on vielä paikalla esineinä ja vieraskirjoina, valokuvina, lehtileikkeinä ja hautajaisten käsiohjelmina, tai hyytävänä poissaolon tuntuna..

3) Kutsumattomat vieraat eivät sinne eksy. Tai jos eksyvätkin niin ovatpahan vain mökkinaapureita tulossa kesäiselle kahville. Sinne vie kaiken mukanaan, ja tuo sen lähtiessään pois.

4) Olen aina ollut viherpeippo ilman omaa puuta. Nyt saan neuvottelun kanssa tehdä puutarhalle aika paljon sitä mitä haluankin. Mutta vastuuta ei tarvitse kantaa yksin.

5) Rakastan avotulta, jota ei nää kerrostaloasunnoissa. Rakastan tehdä tulella ruokaa, takassa tai puuhellassa, miten vaan.

6) Kissantassut viihtyvät niin hyvin. Rakkaat pömpöt.

7) Metsä, rakas ystäväni, juttelee sänkyyn asti. Ja linnut ainakin näin keväisin.

8) Rakkauden lisäksi menneiden työ näkyy selvästi. Voi miten selvästi. Pikkukivistä tehty kivilaituri - voi miten järkyttävän monta kottikärrykuormallista. Portaat. Kaikki ne kukkapenkit. Kasvitarha. Mansikkamaan raadot. Kesän kukat. Ja ne kaikki kauniit esineet, kivistä mosaiikkina tehdyt. Rahallista arvoa ei ole millään mutta rakkausarvoa.

9) Ystävät. Pari olen sieltä saanut, muutama siellä käynyt, toivottavasti paljon siellä käy, menneitä ja tulevia.

10) Tietty R-sana on tässä matkan varressa vilahdellut vähän turhankin usein. Toistan itseäni. Mutta jos joku on jollekkin jutulle kantava teema kuten vesi ankalle, piruakos sitä kummaksumaan.

Vielä itseäni viihdyttääkseni kuvagalleriasta:



Vähän vielä jäätä ja paljon haravoimattomia lehtiä.