Perkele. Saatana. Hirvi.
Tänään kävin sienessä. Löysin vaikka mitä, ihania mantelihaperoita,
koivuhaperoita, boletuseduliksia sekä kaikkea hyvää. Ei ollut pussia
niin keräsin pipoon, joka oli talven jäljiltä takakontissa. Olin
onnellinen. Jätin hatun tien penkan pusikkoon ettei tarvitse
sienimuhennosta hatusta keräillä autoon päästyä kun kävelymatkaa oli
reippahasti.
Autoilin hakemaan hattua. Aiemmin kävellessä vastaantullut Saabia
ajanut kyrpä-äijä tuijotti minua oikein komeasti ja vehkeili auton
takakontin kiinni ja lähti pinkaisemaan (oli suunnistuskamoissa). En
epäillyt mitään vaan iloisena aloin haravoida pusikkoa: kohta pääsee
sieniä siivoamaan! Ei löydy hattua. Laajennan hakusädettä. Edelleen ei
löydy hattua. Vielä, ja kiroiluttaa.
Tajusin että se saamarin paskasaabnisti oli pöllinyt sekä pipon että
sienet! Kaikenlaisia runkkuja ne antaakin vapaina juosta! Suuren luokan
pahuus on onneksi harvinaista, mutta kyllä tuo arkipäivän
kusipäisyyskin pistää mielen sinkeänä hyppimään. Sienestys on mulle
pyhää, ja sitten joku saatanan luupää pöllii sekä hyvän villapipon että
sienet! Perkele!
No, nyt tuli noiduttua riittävästi. Mutta vieläkin sappi pullisteleee, pihisee ja pohisee.
maanantai, 16. heinäkuu 2007
Kommentit