Perkele. Saatana. Hirvi.

Tänään kävin sienessä. Löysin vaikka mitä, ihania mantelihaperoita, koivuhaperoita, boletuseduliksia sekä kaikkea hyvää. Ei ollut pussia niin keräsin pipoon, joka oli talven jäljiltä takakontissa. Olin onnellinen. Jätin hatun tien penkan pusikkoon ettei tarvitse sienimuhennosta hatusta keräillä autoon päästyä kun kävelymatkaa oli reippahasti.

Autoilin hakemaan hattua. Aiemmin kävellessä vastaantullut Saabia ajanut kyrpä-äijä tuijotti minua oikein komeasti ja vehkeili auton takakontin kiinni ja lähti pinkaisemaan (oli suunnistuskamoissa). En epäillyt mitään vaan iloisena aloin haravoida pusikkoa: kohta pääsee sieniä siivoamaan! Ei löydy hattua. Laajennan hakusädettä. Edelleen ei löydy hattua. Vielä, ja kiroiluttaa.

Tajusin että se saamarin paskasaabnisti oli pöllinyt sekä pipon että sienet! Kaikenlaisia runkkuja ne antaakin vapaina juosta! Suuren luokan pahuus on onneksi harvinaista, mutta kyllä tuo arkipäivän kusipäisyyskin pistää mielen sinkeänä hyppimään. Sienestys on mulle pyhää, ja sitten joku saatanan luupää pöllii sekä hyvän villapipon että sienet! Perkele!

No, nyt tuli noiduttua riittävästi. Mutta vieläkin sappi pullisteleee, pihisee ja pohisee.