Saaresta Salli Moi!

Käytiin viikonloppureissulla, Ukkokulta vanhempiensa mökillä kaukana, me loppuperheen ja isän kanssa Saaressa.

Jonnekkin se ruhjova touhupakkomielle oli hävinnyt. Hömpsötin vaan vähän, mm. toiveissa on että huussinvierustaa kaunistanut mätäpuukasa siirtyisi joskus muistojen joukkoon. 1/30 on jo mänt. Kävi Muinaisille joskus niin, että puut tuli kaadettua ja kasattua ja siihen ne jäi lahoamaan. Aika urakka kuskata sellaisia paksuja pöllejä metsikköön, vaikka ovatkin osa jo niin lahonneita että kantapäällä voi murustaa.
Mutta aika mukava että olen jossain vaiheessa tajunnut ettei elämä lopu tähän kesään, hupia voi olla myöhemminkin.

Voi että Höppä oli onnellinen. Ja Rapatassu.

Ihmettelin että mikä silmää kaihertaa, on vissiin tullut sarveiskalvorikko kun sain vesuroidessa roiskeen silmään. Äsken sieltä tuli pois 3mm pala havunneulasta. Että ihmekkös tuo kun kaihertaa (ja ettei enää kaiherra).

Lämmin oli. Uskomatonta miten äkkiä huusholli lämpiää kun pitää keittiön hellassa tulta. Eka yönä oli koira kainalossa, toisena olin ihan läpimärkä hiestä.