Pyöräilin tänään töihin. Aamupyöräily on ihanaa.

Ylämäessä huomasin vähän kauempana Rantain Miehen. Hällä oli kädet pyssylläampumisasennossa, ja suusta tuli jotain että "pum pum, mä olen tarkka-ampuja!"

Säikähdin vähän ja suunnittelin jo kiertäväni hepun kauempaa. Kääntyy, katsoo minua ja loihe lausumaan: "Hienolle rouvalle hienoa päivää!". Hymyilin ja toivotin sitä samaa.

Kokonaisuudessaan absurdi tilanne. Tässä yritän rantain kautta selvitellä sitä että minulla on vieläkin hirveän voimakkaana kuvioissa tarvitseva pikkulapsi, säikähtynyt koululainen, hyhmäinen teini, masentunut lukiolainen ja opiskelija. Minne ihmeeseen sen Hienon Rouvan vielä sijoittaa?